Kotiinlähdön aika

5.8. Tiistai.

Yöllä aasialaisperheen oksennussessiot pitivät hetken hereillä mutta muuten nukutti hyvin.
Aamun pakkailut, jätettiin isot laukut säilöön hosteliin ja sitten  rautatieasemalle ostamaan paluulippua Zurichiin. Jälleen kerran Jounin luottokortin kanssa epäselvyyksiä , Nets ja pankki sähläävät vaikka kaikki pitäisi olla kunnossa !
Matterhorn museo oli mielenkiintoinen ja ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Nopeasti vielä syömään ja sitten laukkujen kanssa munaravia lähtevään junaan. Iltalento Zurichistä Suomeen sujui joutuisasti ja mukava olla täällä helteissä jälleen !

Kokonaisuutena matka meni hyvin vaikka suunnitelmat menivät kokonaan uusiksi heti alkumetreillä.
Se että lunta oli NIIN paljon ja se oli vyöryherkkää yllätti meidät. Matterhorn oli ollut koko kautena vain kahtena päivänä kiivettävissä. Zinalrothorn vaarallisessa jää-ja lumitilassa, 5 pv aikaisemmin 2 kiipeilijää kuollut lumivyöryssä siellä. Ober Gabelhorn:lla valtavat lumilipat harjanteella, ei mitään asiaa sille vuorelle.
Kiipesimme helpon Breithornin ja sielläkin traverse eli harjannereitti eteenpäin oli kuljettavissa vain puoliväliin, sitten taas lumilipat estivät jatkamisen.
Laakson seinämällä olevat Via Ferrata-reitit puolestaan olivat loistavia ja mukavan ilmavia. Niitä täytyy ehdottomasti suositella!
Säät eivät meitä suosineet, sadetta alhaalla ja lunta ylhäällä jatkuvalla syötöllä. Kuitenkin joka päivä touhuttiin jotain, ja trekattiin vähän joka puolella alueella. Zermatt tuli tutuksi , mukava paikka vaikka erittäin kallis , ihan joka suhteessa.
Näihin kuviin ja fiiliksiin , mielessä jo uudet seikkailut ja kujeet , se on moro !

Kylän putka-auto, kaikki on sähköautoja

Zermattista vuorten yli alpipolkua Täschiin

Kämpänvaihtopv. Taas.
No jätettiin vermeet hotlaan ja pyyhkästiin ylös vuorille.
7 tunnin patikka, alppipolkua ensin Pfulwe solaan 3130m josta sumussa ja sateessa lumirinteitä ja kivikkoa alas Täschin puolen laaksoon jossa toimittiin apupoikina lehmänajossa takaisin navetalle.
Pieni juomatauko huttella ja vielä 1.40 h alas Täschiin. Polvet tykkää kovasti, tultiin alas 1700m lähes yhtäsoittoa. Junalla takaisin Zermattiin ja pakaasit Matterhorn Hosteliin. Nyt sovitusti , 6 hengen huone meillä kahdestaan pari vikaa yötä.
Pizzat punaviinillä ja omistajan tarjoamat grappat päälle, valmiina pehkuihin.

U

Sateiset terveiset Zermattista

Eilisen illan itsenäisyysjuhlat kylällä alkoi mukavissa merkeissä, pääkatu täynnä väkeä ja ulkogrillit tirisivät herkkuja. Pitkiä penkkejä ja ulkopöytiä, kadut tulvillaan iloisia ihmisiä. Sitten sade joka ajoi porukat sisätiloihin ja latisti tunnelmaa kunnes mahtava ilotulitus valaisi taivaan.

Tänään puolestaan, sade jatkuu!
Lähdimme kuitenkin ylös rinteille, tutustumaan syvään kanjonirotkoon, nimeltään Gornerschlucht. 40m syvä luonnonrotko .Sinne siis.

Sää hieman selkeni ja jatkettiin ylämäkeen , Jouni sai kiipeilyprojektinsa toteutettua (huom. maalähdöllä)  ja sitten ylitettiin 100m pitkä riippusilta ja jatkettiin Furiin lounaalle turvaan sateelta ja mutapoluilta. Loppumatka laskeuduttiin sitten Matterhorn Trailia.

Hieman geokätköilyä matkalla riippusillalle

Alppimajan piharekvisiittaa

Matterhorn glacier paradise

Jos on enemmän talvi kuin kesä, niin sopii mennä laskemaan. Vuokrasin laudan ja ostin uuden juomapussin, kun vanha laski juomat repusta intersportin myymälän lattialle ja housuilleni. Hisseillä jälleen ylös Euroopan korkeimmalle nousevalle asemalle. Kuningasidea oli nousta uudelleen Breithornille laudan kanssa ja laskea sieltä alas. Mennessä sää oli selkeä ja vartin kuluttua pilvet nousivat päälle ja näkyvyys katosi. Lähdin laskemaan rinteitä muutamaksi tunniksi, saman nousun ja laskun aikana oli vesisadetta, rakeita ja lunta. Näkyvyys paikoin alle 30 metriä. Hissit sulkeutuivat jo klo 13.30, joten palasin Zermattin suunnalle ja hetken odottelin sään selkeytymistä Breithornin seinämällä. Eipä näyttänyt hyvältä, sumussa jyrkän seinän lasku ei tuntunut hyvältä ajatukselta, joten palasin kylään.
Juha olikin lähtenyt ylös retkeilemään, päätin vielä jatkaa kävelyllä jonnekin ylämäkeen. Päädyin n. 600 metriä kylän yläpuolelle Riffelalpin juna-asemalle, josta palasin toista reittiä alas kylän suuntaan. Löysin samalla ohjelmaa seuraaville päiville: Gornerschult, kanjonikierros kävellen tai via ferratana.

Breithorn ja rinne, josta pitäisi nousta ja laskea, mikäli sää jä näkyvyys sallisivat.

Takana pitäisi näkyä Breithorn, eipä näkynyt enää, kun piti alkaa nousemaan.

Näkyvyys Plateau Rosalla 50 metriä.

Euroopan korkein hissiasema, ankkurihissi 3883 m.

Hissiasema, josta laskeudutaan Italian puolelle.

Arvenweg, polku ylös kohti Riffelalpin juna-asemaa ja sieltä näkymä Matterhornille.

Eri ohjelmaa näin Sveitsin itsenäisyyspäivänä

Jounin lähtiessä ylös laskemaan ajatus oli pitää shoppailupäivä ja silleen.
No, ruokakauppoja ja baareja lukuunottamatta mestat kiinni.
Otin hissikyydin Rothorn yläasemalle 3103m josta kierrellen ja kaarrellen laskeuduin takaisin laaksoon. Ensin kuljin Kristallweg-reittiä sen päähän . Pientä sadetta puolisen tuntia jonka jälkeen  aurinko paljasti kuumasti itsenä. Palasin harjannetta seuraillen, josta putosi soraseinämät suoraan jäätikölle. Paikoin vanha polku oli murtunut alas ja piti kiertää hieman alempaa. Matterhorn koko alastulon edessä hallitsemassa maisemaa. Mukava vaelluspv joka kevyellä repulla tuntui jotenkin NIIN erilaiselta , kun yleensä selässä on tonni roinaa ja tuntee itsensä muuliksi...

Itsenäisyyspäivän pommit paukkuu ja meille Jägermeifter maistuu....!